MinÀ katselin sisÀÀn Filosofin taloon Katsoin ja ymmÀrsin Maailma on lopussa Haurailla pylvÀillÀ seisoo ikuisuus Ei jÀÀ kiveÀ kiven pÀÀlle Ei tÀhteÀ taivaalle Ei runoa, ei yhtÀÀn laulua Vain tyhjÀ, kuvaamaton iÀisyys KylmÀ ja loputon
Maailmani yössÀ kirjan petojen MinÀ rakennan sinut aina uudelleen Vain tuhotakseni sinut jÀlleen kerran
MinÀ katselin sisÀÀn filosofin taloon Tunsin pÀivÀn viilenevÀn, illan hiljenevÀn Ja minÀ aavistin kuoleman varjon Lopun lÀheisyyden Yön laskeutuvan ikuisuuden Pimeyden synkemmÀn kuin koskaan aiemmin Maasta nousee usva uuden surun Ja kastelee kuolevan maan
Sodasta olen tullut, kaaoksesta noussut Jumalat olen haastanut, kuoleman kukistanut Olen elementti: maan, ilma, tuli, vesi Vaeltava laulunhenki, filosofi, apokalypsi
Ja minun on maailma, ja minun on ikuisuus Ja minun on sota, ja minun on kosto EpÀilijÀt pilkkaajat, langetkoon rutto yllenne SillÀ elÀmÀ on vain pilkkalaulu